Esiintyjän ulkonäköpaineet
Tänä päivänä ulkonäköpaineet ovat suuri puheenaihe. Toisaalta niitä yritetään lievittää ja paljon puhutaankin kehopositiivisuudesta ja itsensä hyväksymisestä. Toisaalta taas ristiriitaista on se, että lehdet, some ja media näyttävät usein vain sen kiillotetun ja silotellun puolen kaikista ja kaikesta. Media myös nostaa esiin varsinkin naisten ulkoisia seikkoja, vaikka menestynyt artisti tai näyttelijä olisi tehnyt kuinka merkittävän suorituksen työllään.
Miten siinä voi olla ottamatta paineita, kun kaikkien muiden elämä ja ulkonäkö näyttää niin täydelliseltä?
Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Olen ollut jo pienestä pitäen esteetikko ja tykännyt kaikesta kauniista ja kiiltävästä. Äiti laittoi pitkiin, ruskeisiin hiuksiini kauniita kampauksia ja juhlissa ja esiintymisissä oli aina siistit ja tilaisuuteen sopivat vaatteet päällä. Pikkutyttönä minulla oli jos jonkinlaista prinsessamekkoa ja aina oli omin sanoin ”ihana mekko” päällä. Äitini kertoo huvittuneena myös aina siitä, kuinka putsasin uusista talvikengistäni joka toisella askeleella lumet pois, ennen kuin jatkoin matkaa. Yhdet juhlakengät olivat myös niin mieleiset, että sain hirvittävän huutokohtauksen, kun ne piti ottaa jalasta pois. Esteetikko olen siis ollut jo aivan pienenä ja tarkka siitä, mitä puen päälleni.
Tarkkuus omasta ulkonäöstä on niin hyvässä, kuin pahassakin siirtynyt aikuisikään mukana. Onneksi se on sentään muuttunut, että nykyisin en saa raivokohtausta, kun korkkarit täytyy riisua jaloista tai juhlamekko päältä.
Miten itse sitten koen esiintyjänä paineita ulkonäöstäni?
Muusikkona oleminen on siinä mielessä armollista, että meidän ei tarvitse ulkoisesti mahtua mihinkään muottiin. Lavoilla näkee kaiken kokoisia, näköisiä ja ikäisiä ihmisiä. Se on helpottavaa. Sillä on paljon enemmän merkitystä, mitä siellä lavalla teet ja miten. Myös sillä on paljon merkitystä, miten kannat itsesi ja oletko sinut itsesi kanssa. Ei ketään loppujen lopuksi kiinnosta ulkoiset seikat ja millainen finni on poskessa, minkä kokoinen olet tai hapsottaako tukka nyt jostain kohtaa, jos osaat ottaa yleisön hyppysiin taidoillasi. Ulkonäkö voi antaa anteeksi joissain tilanteissa puuttuvan taidon, mutta ei se kyllä pitkälle kanna. Eikä ketään varmaan kiinnosta kuunnella musiikkia pelkästään sen takia, miltä joku näyttää. Joissain tilanteissa ihmiset tekevät myös niitä negatiivisempia oletuksia ulkonäön perusteella: Jos olet kaunis, olet myös pinnallinen ja aivoton jonka päähän ei mahdu kuin tekoripset ja muita lisäkarvoja ja kädessä oleva älypuhelin on ainut millä on hoksottimet.
Kun olen ollut muiden katseiden alaisena parikymmentä vuotta esiintymisten myötä, olen välillä vähän liiankin tietoinen omasta ulkonäöstäni ja etenkin niistä epäkohdistani. Aina ei ole se kaikkein itsevarmin olo ja joskus ei huvittaisi yhtään mennä yleisön tai kameran eteen. Onneksi ikä on tuonut enemmän armollisuutta itseään kohtaan, mutta matkaa vielä on…
Esimerkiksi tässä kuvassa kauhistelin pömpöttävää vatsaani aluksi. Niinpä. Mietin tänä päivänä ihan samaa kaksi vuotta sitten otetusta kuvasta. Niin mikä vatsa ja missä?? Omalle ulkonäölleen voi sokeutua kyllä totaalisesti ja tähän on valitettavasti vaikuttanut minulla paljon somen täydellisyyttä hipovat vartalot ja kuvat.
henna-leppanen-promo-5.jpg
Itse esiintymistilanteessa olen silti harvoin kokenut paineita ulkonäöstäni. Enemmän paineet liittyvät esiintymiseen ja soittamiseen. Olen aina pyrkinyt valitsemaan esiintymisvaatteet niin, ettei niitä tarvitsisi sen kummemmin miettiä esiintyessä. Ei minun, eikä yleisön. Haluan keskittymisen kohdistuvan mieluummin soittamiseen ja musiikkiin kuin siihen, että onko hameenhelma liian lyhyt tai pysynkö koroilla pystyssä. Tosin ihan maaliin ei ole aina mennyt…
Ulkonäköön huomiota kiinnittämällä on toisaalta itselläni myös positiivinen vaikutus. Koen, että kun välitän siitä miltä näytän, kunnioitan sillä myös yleisöä. Pidän esiintymistilannetta tärkeänä ja laittautuminen on minun tapani myös ilmaista se. Esiintyessä haluan tuntea oloni itsevarmaksi ja meikkaus, hiustenlaitto ja kauniit vaatteet vahvistavat sitä.
Miten tämän kaiken voisi siis kiteyttää?
Ehkä niin, että kuvien ja kaiken täydellisyyden takana on ihan se tavallinen ihminen, näyttipä hän miltä hyvänsä. Elämä ei ole koskaan täydellistä ja kuvista ei sitä koko elämää näe. Vain pienen hetken. Ja yhden onnistuneen kuvan taakse voi hyvinkin kätkeytyä useita kymmeniä epäonnistuneita otoksia.
henna-leppanen-promo-8.jpg
Mutta olisiko hapsutukkakuvia sitten kuitenkaan niin inspiroivaa katsella? En tiedä. Ehkä kauneuden illuusiossa on mukavampi elää, kun muistaa vaan myös sen kääntöpuolen.
Jos ”ei niin onnistuneet kuvat” kiinnostaa, voit käydä kurkkaamassa ne aiemmin kirjoittamastani postauksesta täältä :D
Kaunista viikkoa kaikille!
roihu-9046.jpg
